Varoitus: Tämä on pitkä rakkauskirje Alavuden kaupungille ja koko lähiseudulle.
Entisten Nuorten Rokkibändien Valokuvafestivaali Kummitustalolla on nyt ohi.
Tuurin Kummitustalossa järjestetyssä festivaalissa nähtiin noin 100 Jari Eklundin ja Marko Hämäläisen valokuvaa paikallisista bändeistä vuosilta 1990-2020. Lisäksi oheisnäyttelyssä oli esillä noin 400 erilaista muistoesinettä noin sadalta Alavuden alueen bändiltä samalta ajalta.
Levyjä ja muita esineitä oli siis esillä aivan järjetön määrä. Niitä katsellessa mieleen tuli pakostikin ajatus, että Suomesta ei löydy toista pikkukaupunkia, jossa asukaslukuun suhteutettuna olisi saatu näin paljon aikaan bändirintamalla. Lisäksi musiikin tekniikkapuolella on paikkakunnalla vastaavanlainen erittäin vahva koko maassa tunnettu keskittymä.
Paikallisen rock-kulttuurin esi-isäksi ja alkupamaukseksi voimme luultavasti nimetä Karin Pertsan, jonka hoivissa, ohjauksessa ja esimerkistä syntyi paljon sekä tekniikan osaajia että muusikoita. Lisäksi molemmat ammattiryhmät pysyivät laitteissa ja monet myös leivässä hänen ansiostaan. Mielestäni kaupungin kunnianosoituksen paikka viimeistäänkin nyt, ellei jotain rock-ritarin arvonimeä ole hänelle jo myönnetty. Hevimpi Väinämöinen hänkin.
Monia muitakin tärkeitä nimiä voisi luetella, mutta jääköön se myöhemmäksi. Tiedätte kaikki itse, mitä olette tehneet. Ja lopulta kaikki on tehty aina Alavudella yhdessä ja tasavertaisina. Riippumatta taitotasosta, iästä tai mistään muustakaan sivuseikasta. Ketään ei ole jätetty syrjään yhtään mistään tässä skenessä.
Koska alueella on toiminut valtava määrä bändejä sekä koska Alavuden kaupunki ja koko seutu on kautta aikain suhtautunut rock-kulttuuriin todella myötämielisesti, pystyimmekin nimeämään festivaalissa paikkakunnan Alavus Rock Cityksi, jonka lippu toivottavasti heiluu vielä pitkään. Täällä ei ole treenikämppiä ja keikkapaikkoja lanattu parkkipaikoiksi vaan päinvastoin kannustettu, tuettu ja huomioitu rock-musiikkia laidasta laitaan järjestämällä koulutusta, keikkoja, tapahtumia, levytyksiä, tiloja ja muuta kaikkien näiden vuosikymmenien ajan ja edelleenkin. Kaupungin väki kävi nytkin viikonloppuna tapahtumassa luovuttamassa kukkalaitteet festivaalin artisteille ja minulle.
Näin tuurilaisena tätä on hieman vaikea sanoa, mutta olen ylpeä Alavudesta ja koko tästä rock-skenestä, jota kaupunki on vaalinut ja antanut sen kasvaa näin valtavaksi ja kauniiksi ystävyyssuhteiden, vastuun, periksiantamattomuuden ja hauskanpidon rock-vyyhdeksi, joka on kestänyt jo vuosikymmenet. Ja samat sanat voin sanoa entisestä Töysän kunnasta. Tämä on merkinnyt monille ihmisille enemmän kuin kukaan osaa kuvitella, tuskin kukaan itsekään tajuaa sitä.
Festivaalissa kävi kahden päivän aikana noin 300 vierasta, joista useat viihtyivät paikalla useiden tuntien ajan kertoen ja kuunnellen tarinoita, joita riitti, koska paikallisten bändien ja tekniikan puolen edustus oli erittäin vahva molempien päivien ajan. Vanhoja kavereita tavattiin ja tarinoiden yksityiskohdat loksahtelivat paikoilleen eri ihmisten täydentäessä toisiaan. Eräs vieras mm. kohtasi aikoinaan 60/70-luvulla ostamansa laulukaapit vuosikymmenien jälkeen uudelleen tapahtumassa. Kaiuttimet ovat kiertäneet usealla paikallisella bändillä ja ovat edelleen aktiivisessa käytössä. Useat bändivieraista olivat törmänneet niihin jossain vaiheessa uraansa.
Festivaalin järjestäminen muistutti rock-bändin touhua parhaimmillaan, Eklundin ja Hämäläisen kanssa oli todella mukava toimia. Jokainen tiesi oman paikkansa ja toimi sen mukaisesti, mikään ei tuntunut väkinäiseltä ja huumorimittari oli punaisella jatkuvasti. Viikonloppu vei kaikki mehut ja muutaman kilon painosta, mutta tätä se parhaimmillaan bändiaikoinakin oli. Syvä kaveripiiri, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta, kuten rock kuuluukin olla. Parempaa tapahtumaa en olisi voinut toivoa. Kiitokset vielä kaikille kävijöille, esineitä toimittaneille ja muuten hengessä mukana olleille. Lisäksi haluan kiittää vielä vaimoani, joka on pitänyt minut kaidalla polulla kaikki nämä vuosikymmenet ja toteuttanut kaikki nämä lukuisat toinen toistaan järjettömämmät ideat silmääkään räpäyttämättä kanssani, tylsää hetkeä ei ole ollut. Hyvää nimipäivää, rakas.
Tapahtumalle toivottiin kovasti jatkoa, ehkä jopa myös musiikilla varustettuna. Mutta se on sitten aivan toinen tarina.
– Kai Lavila
Burning Breath, Epidemia, Klaani, Epätoivo, Spiritus Mortis, Uralin Huiku, Kuollut Etana, Viskiratas, Arsis, Harjuntalo-Orkesteri, Äksäplatti, Jorgos Himoittu, Jani Wickholm, Vasuri Kabala, Violith Void Monolith (joitain bändejä, joissa olen soittanut keikkoja ja/tai levyttänyt, ei millään voi muistaa kaikkia)
Lyökää postiin nimeä ja bändiänne (ex- tai nyx-) alle, niin nähdään paljonko tätä Alavus-Töysä-Ähtäri-Kuortane-porukkaa on vielä hengissä. Olisi mukava myös kuulla löytyykö Alavuden seudulta nuorten orkestereita tällä hetkellä (muitakin kuin poikani bändi, joka muuten etsii laulajaa).
Suuri kiitos teille kaikille ja turvallista koulumatkaa kaikille koululaisille!
#alavusrockcity #kummitustalo #rockupkaupungintalo
alkuperäinen kuva: Jari Eklund, kuvan kuva: Olli-Pekka Seppä
