Alavus Rock City 2020

Varoitus: Tämä on pitkä rakkauskirje Alavuden kaupungille ja koko lähiseudulle.

Entisten Nuorten Rokkibändien Valokuvafestivaali Kummitustalolla on nyt ohi.

Tuurin Kummitustalossa järjestetyssä festivaalissa nähtiin noin 100 Jari Eklundin ja Marko Hämäläisen valokuvaa paikallisista bändeistä vuosilta 1990-2020. Lisäksi oheisnäyttelyssä oli esillä noin 400 erilaista muistoesinettä noin sadalta Alavuden alueen bändiltä samalta ajalta.

Levyjä ja muita esineitä oli siis esillä aivan järjetön määrä. Niitä katsellessa mieleen tuli pakostikin ajatus, että Suomesta ei löydy toista pikkukaupunkia, jossa asukaslukuun suhteutettuna olisi saatu näin paljon aikaan bändirintamalla. Lisäksi musiikin tekniikkapuolella on paikkakunnalla vastaavanlainen erittäin vahva koko maassa tunnettu keskittymä.

Paikallisen rock-kulttuurin esi-isäksi ja alkupamaukseksi voimme luultavasti nimetä Karin Pertsan, jonka hoivissa, ohjauksessa ja esimerkistä syntyi paljon sekä tekniikan osaajia että muusikoita. Lisäksi molemmat ammattiryhmät pysyivät laitteissa ja monet myös leivässä hänen ansiostaan. Mielestäni kaupungin kunnianosoituksen paikka viimeistäänkin nyt, ellei jotain rock-ritarin arvonimeä ole hänelle jo myönnetty. Hevimpi Väinämöinen hänkin.

Monia muitakin tärkeitä nimiä voisi luetella, mutta jääköön se myöhemmäksi. Tiedätte kaikki itse, mitä olette tehneet. Ja lopulta kaikki on tehty aina Alavudella yhdessä ja tasavertaisina. Riippumatta taitotasosta, iästä tai mistään muustakaan sivuseikasta. Ketään ei ole jätetty syrjään yhtään mistään tässä skenessä.

Koska alueella on toiminut valtava määrä bändejä sekä koska Alavuden kaupunki ja koko seutu on kautta aikain suhtautunut rock-kulttuuriin todella myötämielisesti, pystyimmekin nimeämään festivaalissa paikkakunnan Alavus Rock Cityksi, jonka lippu toivottavasti heiluu vielä pitkään. Täällä ei ole treenikämppiä ja keikkapaikkoja lanattu parkkipaikoiksi vaan päinvastoin kannustettu, tuettu ja huomioitu rock-musiikkia laidasta laitaan järjestämällä koulutusta, keikkoja, tapahtumia, levytyksiä, tiloja ja muuta kaikkien näiden vuosikymmenien ajan ja edelleenkin. Kaupungin väki kävi nytkin viikonloppuna tapahtumassa luovuttamassa kukkalaitteet festivaalin artisteille ja minulle.

Näin tuurilaisena tätä on hieman vaikea sanoa, mutta olen ylpeä Alavudesta ja koko tästä rock-skenestä, jota kaupunki on vaalinut ja antanut sen kasvaa näin valtavaksi ja kauniiksi ystävyyssuhteiden, vastuun, periksiantamattomuuden ja hauskanpidon rock-vyyhdeksi, joka on kestänyt jo vuosikymmenet. Ja samat sanat voin sanoa entisestä Töysän kunnasta. Tämä on merkinnyt monille ihmisille enemmän kuin kukaan osaa kuvitella, tuskin kukaan itsekään tajuaa sitä.

Festivaalissa kävi kahden päivän aikana noin 300 vierasta, joista useat viihtyivät paikalla useiden tuntien ajan kertoen ja kuunnellen tarinoita, joita riitti, koska paikallisten bändien ja tekniikan puolen edustus oli erittäin vahva molempien päivien ajan. Vanhoja kavereita tavattiin ja tarinoiden yksityiskohdat loksahtelivat paikoilleen eri ihmisten täydentäessä toisiaan. Eräs vieras mm. kohtasi aikoinaan 60/70-luvulla ostamansa laulukaapit vuosikymmenien jälkeen uudelleen tapahtumassa. Kaiuttimet ovat kiertäneet usealla paikallisella bändillä ja ovat edelleen aktiivisessa käytössä. Useat bändivieraista olivat törmänneet niihin jossain vaiheessa uraansa.

Festivaalin järjestäminen muistutti rock-bändin touhua parhaimmillaan, Eklundin ja Hämäläisen kanssa oli todella mukava toimia. Jokainen tiesi oman paikkansa ja toimi sen mukaisesti, mikään ei tuntunut väkinäiseltä ja huumorimittari oli punaisella jatkuvasti. Viikonloppu vei kaikki mehut ja muutaman kilon painosta, mutta tätä se parhaimmillaan bändiaikoinakin oli. Syvä kaveripiiri, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta, kuten rock kuuluukin olla. Parempaa tapahtumaa en olisi voinut toivoa. Kiitokset vielä kaikille kävijöille, esineitä toimittaneille ja muuten hengessä mukana olleille. Lisäksi haluan kiittää vielä vaimoani, joka on pitänyt minut kaidalla polulla kaikki nämä vuosikymmenet ja toteuttanut kaikki nämä lukuisat toinen toistaan järjettömämmät ideat silmääkään räpäyttämättä kanssani, tylsää hetkeä ei ole ollut. Hyvää nimipäivää, rakas.

Tapahtumalle toivottiin kovasti jatkoa, ehkä jopa myös musiikilla varustettuna. Mutta se on sitten aivan toinen tarina.

– Kai Lavila
Burning Breath, Epidemia, Klaani, Epätoivo, Spiritus Mortis, Uralin Huiku, Kuollut Etana, Viskiratas, Arsis, Harjuntalo-Orkesteri, Äksäplatti, Jorgos Himoittu, Jani Wickholm, Vasuri Kabala, Violith Void Monolith (joitain bändejä, joissa olen soittanut keikkoja ja/tai levyttänyt, ei millään voi muistaa kaikkia)

Lyökää postiin nimeä ja bändiänne (ex- tai nyx-) alle, niin nähdään paljonko tätä Alavus-Töysä-Ähtäri-Kuortane-porukkaa on vielä hengissä. Olisi mukava myös kuulla löytyykö Alavuden seudulta nuorten orkestereita tällä hetkellä (muitakin kuin poikani bändi, joka muuten etsii laulajaa).

Suuri kiitos teille kaikille ja turvallista koulumatkaa kaikille koululaisille!

#alavusrockcity #kummitustalo #rockupkaupungintalo

alkuperäinen kuva: Jari Eklund, kuvan kuva: Olli-Pekka Seppä

Ihonhoitoa hunajalla

Hunajalla on lukuisia hyvää tekeviä vaikutuksia myös ulkoisesti käytettynä ja hunajalla onkin ollut kautta aikojen merkittävä rooli kauneudenhoidossa.

Tässä Kummitustalon kengityslaatikosta löytyneessä kuvassa vuodelta 1888 on harvinaisesti saatu houkuteltua ja vieläpä ikuistettua kauniin neidon paljastama kuulaan ihonsa salaisuus. Kuvan neito onkin muuten edellisen vuoden Miss Tuuri 1887, joten hunajan nauttiminen on selvästikin tuottanut tulosta jo vuosisatojen ajan. Päähineeksi hän on luonnollisesti ja symbolisesti valinnut kiitollisena mehiläisen tuntosarvia kunnioittavan pääkoristeen, joka on kuitenkin sen verran huomaamaton, ettei vie fokusta itse pääasialta.

Jos haluat olla kuin hän tai jos vain pidät hunajasta, näitä valtavia 900 gramman Saurakallio-purkkeja on nyt myynnissä 14 euron hintaan. Pienempiäkin purkkeja löytyy, metsä- sekä ketohunajaa.

Melkoinen turkki

Hunaja on maukas, monikäyttöinen ja terveellinen valkoisen sokerin korvaava ravintoaine, jota on käytetty Tuurissa jo vuosituhansien ajan lääkkeenä ja ravintona. Jo ammoisten aikojen tuurilaiset havaitsivat, että päivittäinen hunaja-annos parantaa kolesteroli-, tulehdus- ja verensokeriarvoja.

Tässä Kummitustalon porstuasta löytyneessä kuvassa vuodelta 1888 näemme, kuinka Kummitustalon hunajasta pitävät kaikki aina lapsista perheen lemmikkeihin saakka. Kissalle onkin kasvanut melkoinen turkki, eikä pääkään ihan pieni ole, lähinnä pääsääntöisesti ainoastaan tämän terveellisen ja ravitsevan ruokavalionsa vuoksi. Suosittelemme kuitenkin noudattamaan varovaisuutta ja eläinlääkärin moderneja ohjeita hunajan syöttämisessä lemmikeille, ehkäpä jopa välttämään tyystin. Jääpähän sitten itselle enempi, ei tätä nimittäin loputtomasti ole. Kesän 2019 satoa vielä jokunen lasipurkki jäljellä kohtalaiseen 6 e/350 g hintaan.

Varhainen seurapeli

Hunaja aistitaan tavallista sokeria noin 1,3 kertaa makeammaksi, mutta siinä on noin 20 prosenttia vähemmän kaloreja. Näistä syistä johtuen saman makeuden tunteen saa hunajasta jopa 40 prosenttia pienemmällä energiamäärällä kuin sokerista.

Tässä Kummitustalon klapiloodasta löytyneessä kuvassa vuodelta 1888 näemme harvinaisen kuvan varhaisten tuurilaisten pelaamasta seurapelistä. Pelissä on tarkoitus pitää käsiä omalla pulpetilla mahdollisimman pitkään yrittäen keskittymällä ankarasti pitää ajatukset poissa herkullisesta Kummitustalon hunajasta, joka on asetettu tarkalleen pelipöydän geometriseen keskikohtaan kaikkien ulottuville. Muutamasta harjaantumattomasta pelaajasta näkee jo päälle päin, että makeutta aistivat reseptorit ovat jo ylikuumenneet aikoja sitten ja keskittymisen lopullinen herpaantuminen on vain ajan kysymys. Toisilla sormet taas lepäävät pöydällä rentoina ja liikkumatta kuin soittaisivat John Cagen 4’33” for piano -teosta vuodelta 1952. Ihmismieli on moninainen!

Pelivälineitä on vielä muutamia myynnissä kuuden euron hintaan per 350 g lasipurkki. Tule hakemaan omasi.

Planchette

Kuten jo muinaiset tuurilaiset tiesivät, hunaja sisältää nopeasti imeytyvää glukoosia ja hitaasti imeytyvää fruktoosia täydellisessä suhteessa. Tämän ansiosta siitä saa kaksivaiheista energiaa, jota parempaa tuskin pystyy kuvittelemaankaan, kun tarvitaan lisää suorituskykyä urheilusuoritukseen tai treenistä palautumiseen.

Kummitustalon hattuhyllyltä löytyneestä valokuvasta vuodelta 1888 näemme, kuinka ihan tavallinen mäkitorpan tyttö on oppinut hyvin lyhyessä ajassa kirjoittamaan ja piirtämään jopa silmät sidottuina nautittuaan tuurilaista Kummitustalon hunajaa. Jos katsoo kuvaa tarkasti, voi nähdä oikean käden alapuolella olevan nopeaa automaattikirjoitusta varten kehitetyn ”planchette”-työkalun, jolla neito mystiset kuvionsa hurmiossa paperille saattaa. Ihmismieli on ihmeellinen!

Koska hintakin on kohtuullinen 6 euroa per 350 gramman purkki, en näe montaakaan syytä ostopäätöksen tekemättä jättämiselle. Ouija-laudat tahmeiksi!

Miss Tuuri 1887

Kummitustalon astiakaapista löytyneessä valokuvassa vuodelta 1888 näemme, kuinka keveästi ja laadukkaasti neito, joka on muuten kohtuu tuore miss Tuuri 1887, nukkuu nautittuaan tuurilaista Kummitustalon hunajaa.

Kuten jo muinaiset tuurilaiset tiesivät, unen makeuttaja hunaja edistää nukahtamista lisäämällä serotoniinin erittymistä. Tässäkin tapauksessa uni on selvästi iskenyt jo ”käsi purkilla”-vaiheessa.

Ei muuta kuin hakemaan oma purkkisi ja nautiskelemaan yömyssyksi. Nehän ovat nyt kuusi euroa per 350 gramman lasipurkki, tai siis sama hintahan se on aina ollut, ettei sinänsä mitään tarjousta tässä ole.

Muistakaa sulkea kattoikkunat ja muut räppänät ennen nukkumaan menoa.

Spiritismi-istunto

Vielä on saatavilla perinteikästä tuurilaista Kummitustalon hunajaa.

Ohessa yksi ensimmäisistä Kummitustalon hunajasta otetuista kuvista vuodelta 1888. Kuvassa kylän vanhimmat ovat kokoontuneet kylän perustuskokoukseen ja spiritismi-istuntoon, jonka tauolla he nauttivat henkien tuoreeltaan toimittamaa tuurilaista Kummitustalon hunajaa. Perustusjäsenten tyytyväisten ilmeiden perusteella hunaja on maistunut entisaikaankin ja tälläkin kertaa tuomisia odotettiin vesi kielellä. Kädet eivät meinaa pysyä omalla pulpetilla, kun korkkia pitäisi saada jo raottaa. Kerrotaan, että kuvassa esiintyvä nuorempi mieshenkilö (toinen oik.) olisi kysäissyt, että ”Saako edes kelloa vähän rimpauttaa”, mutta puheenjohtaja olisi pysynyt tiukkana, ”Ensin istunto, sitten hani.”

Kesän 2019 erää on vielä jäljellä myyntiin noin 50 purkkia, jotka ovat ostettavissa viikonlopusta alkaen hintaan 6 e / 350 g lasipurkki.

Hae omasi ja tee samanlaisia suurtöitä kuin kuvan sankarit!