Tuurissa järjestettiin 6.-7.8.2022 järjestyksessään viides Kummitustalon taidenäyttely Kai ja Sanna Lavilan pihapiirissä olevassa hirsitalossa.
Tänä vuonna artistivieraina olivat Aulis ”Ensti” Uusi-Hakimo Ähtärinrannalta/Seinäjoelta ja Matti Katajamäki Alavudelta.
Trubaduurinakin tunnettu Ensti toi Kummitustalon seinille öljyvärimaalauksiaan ja musiikin ja kulttuurin monitoimimies Matti Katajamäki valokuviaan. Taidetta oli esillä kymmeniä artikkeleita Kummitustalon kahdessa kerroksessa.
Ensti
Ensti on elättänyt itsensä muusikkona jo 50 vuotta. Esiintymisiä on kertynyt jo ällistyttävät yli 6 000 trubaduuri- ja bändikeikkaa. Öljyväritöiden maalaamisen hän aloitti vuonna 1978. Korona-aikana, kun keikkoja ei ollut, maalausinto syntyi uudelleen ja hän maalasi joka päivä, yhteensä parisataa taulua.
Matti
Matti Katajamäki on toiminut bändien taustajoukoissa roudarina ja teknikkona jo vuosia mm. Klamydialle, Lauri Tähkälle ja Turmion Kätilöille. Tien päällä -valokuvanäyttely koostui bändikuvien lisäksi myös roudarien, miksaajien, kuskien ja teknikoiden muotokuvista.
Musiikkiesityksiä
Koska molemmat taiteilijat sekä Kummitustalon henkien isäntä Kai Lavila ovat musiikkimiehiä, viikonlopun aikana nähtiin tasatunnein Kummitustalon kuistilla useita pienimuotoisia esiintymisiä, joissa Ensti lauloi ja soitti kitaraa, Matti rumpuja ja Kai sahaa. Pelkkää taidetta ei taidenäyttely siis ollut, Enstin sanoin: ”Vastuu viihteestä painaa.”
Vapaa pääsy
Tilaisuuteen oli vapaa pääsy ja Kummitustalo tarjoili näyttelyvieraille ilmaiset kahvit ja pullat. Tuoretta juuri lingottua tuurilaista Kummitustalon Hunajaa oli myös perinteisesti myynnissä.
Hyvää joulua
Vieraita kahden päivän aikana kävi noin 200, mikä oli juuri sopiva määrä tämäntyyliselle näyttelylle. Taiteilijat ehtivät keskustella vieraiden kanssa töistään ja avata taustoja tarkemmin. Tunnelma oli kiireetön ja säätkin suosivat jälleen kerran pieniä tuulenpuhureita lukuunottamatta. Kiitokset kaikille ja hyvää joulua Kummitustalon väeltä!
Vieraskirjan mukaan tapahtumassa kävi kahden päivän aikana n. 450 vierasta ympäri koko Suomen ja ulkomailtakin, joten kiinnostusta kansantaiteilijaan ja kokoelmaan selvästi oli. Irwin-maratonissa kuunneltiin kahden päivän aikana kaikki Irwinin kappaleet läpi Kummitustalon yläkertaan rakennetulla lavalla. Myös Irwin-aiheisia yllätysmusiikkiesityksiä nähtiin useiden eri kokoonpanojen voimin sekä ulkona että sisällä. Liitteenä olevalla videolla Johanna Rinta-aho esittää tulkintansa Härmäläinen perusjuntti -kappaleesta ukulelen säestyksellä Kummitustalon sisätiloissa.
Erityiskiitokset vielä vieraille erittäin hyvästä ja siististä käytöksestä sekä koronasuositusten huomioimisesta.
Ensi vuonna sitten ehkä taas jotain muuta.
Kummitustalon Hunajaosasto haluaa vielä lisätä tähän loppuun, että hunajaa meni kaupaksi näyttelyssä valtavasti, mutta on tämän kesän vuosikertaa vielä saatavillakin. Tilaukset yksityisviesteillä, kommenteilla tai soittamalla 040-7737738.
Yksi Töysän, Alavuden, Etelä-Pohjanmaan, Suomen, Euroopan ja maailman kattavimmista Irwin-kokoelmista laskeutuu Tuurin Kummitustalolle elokuussa, kun Timo Rinta-Aho tuo kaikki herkkunsa esille.
Nyt ei nähtävä Irwin-henkisille lopu, näytille tulee mm. kaikki Irwinin julkaisut jokaisessa formaatissa. Esillä on myös mm. Ryysyrannan kauppakirja ja rakennuspiirustukset, joita ei löydy ehkä mistään muualta maailmassa. On huippuharvinaista postikorttisingleä 70-luvulta ja purkkapakettikuvia, on julisteita ja nuottivihkoja, näitä ei pysty yhteen hengenvetoon luettelemaan. Lisäksi loputtomasti tarinaa Irwinistä ja muusta tarpeellisesta aikalaisilta. Ei olisi mikään ihme, vaikka ESP-taitoisimmat vieraat pääsisivät jututtamaan itse mestaria.
Alustavasti voin todeta, että elävää musiikkiakin teemaan liittyen saattaa hyvinkin olla luvassa kahden näyttelypäivän aikana.Lisäksi festivaalin aikana tehdään erittäin epävirallinen Irwin-maraton-ennätys, jossa kuunnellaan aika pitkälti kaikki Irwinin biisit peräjälkeen kahden päivän aikana. Eli kuvitteellinen mahdollisuus päästä kuvitteelliseen ennätyskirjaan.
Luonnollisesti vapaa pääsy, kuten aina.
Pysykää kanavalla ja tilailkaa Kummitustalonkin sivu niin pysytte varmasti kärryillä, sillä tiedotus vain ryhdistäytyy tästä eteenpäin.
Näyttely on avoinna lauantaina klo 12-20 ja sunnuntaina klo 12-18. Tokihan tämän kaiken lopullinen toteutumismuoto riippuu täydellisesti koronan esittämistä kysymyksistä.
– Kai Lavila, Kummitustalon ja festivaalin henkien johtaja
Varoitus: Tämä on pitkä rakkauskirje Alavuden kaupungille ja koko lähiseudulle.
Entisten Nuorten Rokkibändien Valokuvafestivaali Kummitustalolla on nyt ohi.
Tuurin Kummitustalossa järjestetyssä festivaalissa nähtiin noin 100 Jari Eklundin ja Marko Hämäläisen valokuvaa paikallisista bändeistä vuosilta 1990-2020. Lisäksi oheisnäyttelyssä oli esillä noin 400 erilaista muistoesinettä noin sadalta Alavuden alueen bändiltä samalta ajalta.
Levyjä ja muita esineitä oli siis esillä aivan järjetön määrä. Niitä katsellessa mieleen tuli pakostikin ajatus, että Suomesta ei löydy toista pikkukaupunkia, jossa asukaslukuun suhteutettuna olisi saatu näin paljon aikaan bändirintamalla. Lisäksi musiikin tekniikkapuolella on paikkakunnalla vastaavanlainen erittäin vahva koko maassa tunnettu keskittymä.
Paikallisen rock-kulttuurin esi-isäksi ja alkupamaukseksi voimme luultavasti nimetä Karin Pertsan, jonka hoivissa, ohjauksessa ja esimerkistä syntyi paljon sekä tekniikan osaajia että muusikoita. Lisäksi molemmat ammattiryhmät pysyivät laitteissa ja monet myös leivässä hänen ansiostaan. Mielestäni kaupungin kunnianosoituksen paikka viimeistäänkin nyt, ellei jotain rock-ritarin arvonimeä ole hänelle jo myönnetty. Hevimpi Väinämöinen hänkin.
Monia muitakin tärkeitä nimiä voisi luetella, mutta jääköön se myöhemmäksi. Tiedätte kaikki itse, mitä olette tehneet. Ja lopulta kaikki on tehty aina Alavudella yhdessä ja tasavertaisina. Riippumatta taitotasosta, iästä tai mistään muustakaan sivuseikasta. Ketään ei ole jätetty syrjään yhtään mistään tässä skenessä.
Koska alueella on toiminut valtava määrä bändejä sekä koska Alavuden kaupunki ja koko seutu on kautta aikain suhtautunut rock-kulttuuriin todella myötämielisesti, pystyimmekin nimeämään festivaalissa paikkakunnan Alavus Rock Cityksi, jonka lippu toivottavasti heiluu vielä pitkään. Täällä ei ole treenikämppiä ja keikkapaikkoja lanattu parkkipaikoiksi vaan päinvastoin kannustettu, tuettu ja huomioitu rock-musiikkia laidasta laitaan järjestämällä koulutusta, keikkoja, tapahtumia, levytyksiä, tiloja ja muuta kaikkien näiden vuosikymmenien ajan ja edelleenkin. Kaupungin väki kävi nytkin viikonloppuna tapahtumassa luovuttamassa kukkalaitteet festivaalin artisteille ja minulle.
Näin tuurilaisena tätä on hieman vaikea sanoa, mutta olen ylpeä Alavudesta ja koko tästä rock-skenestä, jota kaupunki on vaalinut ja antanut sen kasvaa näin valtavaksi ja kauniiksi ystävyyssuhteiden, vastuun, periksiantamattomuuden ja hauskanpidon rock-vyyhdeksi, joka on kestänyt jo vuosikymmenet. Ja samat sanat voin sanoa entisestä Töysän kunnasta. Tämä on merkinnyt monille ihmisille enemmän kuin kukaan osaa kuvitella, tuskin kukaan itsekään tajuaa sitä.
Festivaalissa kävi kahden päivän aikana noin 300 vierasta, joista useat viihtyivät paikalla useiden tuntien ajan kertoen ja kuunnellen tarinoita, joita riitti, koska paikallisten bändien ja tekniikan puolen edustus oli erittäin vahva molempien päivien ajan. Vanhoja kavereita tavattiin ja tarinoiden yksityiskohdat loksahtelivat paikoilleen eri ihmisten täydentäessä toisiaan. Eräs vieras mm. kohtasi aikoinaan 60/70-luvulla ostamansa laulukaapit vuosikymmenien jälkeen uudelleen tapahtumassa. Kaiuttimet ovat kiertäneet usealla paikallisella bändillä ja ovat edelleen aktiivisessa käytössä. Useat bändivieraista olivat törmänneet niihin jossain vaiheessa uraansa.
Festivaalin järjestäminen muistutti rock-bändin touhua parhaimmillaan, Eklundin ja Hämäläisen kanssa oli todella mukava toimia. Jokainen tiesi oman paikkansa ja toimi sen mukaisesti, mikään ei tuntunut väkinäiseltä ja huumorimittari oli punaisella jatkuvasti. Viikonloppu vei kaikki mehut ja muutaman kilon painosta, mutta tätä se parhaimmillaan bändiaikoinakin oli. Syvä kaveripiiri, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta, kuten rock kuuluukin olla. Parempaa tapahtumaa en olisi voinut toivoa. Kiitokset vielä kaikille kävijöille, esineitä toimittaneille ja muuten hengessä mukana olleille. Lisäksi haluan kiittää vielä vaimoani, joka on pitänyt minut kaidalla polulla kaikki nämä vuosikymmenet ja toteuttanut kaikki nämä lukuisat toinen toistaan järjettömämmät ideat silmääkään räpäyttämättä kanssani, tylsää hetkeä ei ole ollut. Hyvää nimipäivää, rakas.
Tapahtumalle toivottiin kovasti jatkoa, ehkä jopa myös musiikilla varustettuna. Mutta se on sitten aivan toinen tarina.
– Kai Lavila Burning Breath, Epidemia, Klaani, Epätoivo, Spiritus Mortis, Uralin Huiku, Kuollut Etana, Viskiratas, Arsis, Harjuntalo-Orkesteri, Äksäplatti, Jorgos Himoittu, Jani Wickholm, Vasuri Kabala, Violith Void Monolith (joitain bändejä, joissa olen soittanut keikkoja ja/tai levyttänyt, ei millään voi muistaa kaikkia)
Lyökää postiin nimeä ja bändiänne (ex- tai nyx-) alle, niin nähdään paljonko tätä Alavus-Töysä-Ähtäri-Kuortane-porukkaa on vielä hengissä. Olisi mukava myös kuulla löytyykö Alavuden seudulta nuorten orkestereita tällä hetkellä (muitakin kuin poikani bändi, joka muuten etsii laulajaa).
Suuri kiitos teille kaikille ja turvallista koulumatkaa kaikille koululaisille!
Hunajalla on lukuisia hyvää tekeviä vaikutuksia myös ulkoisesti käytettynä ja hunajalla onkin ollut kautta aikojen merkittävä rooli kauneudenhoidossa.
Tässä Kummitustalon kengityslaatikosta löytyneessä kuvassa vuodelta 1888 on harvinaisesti saatu houkuteltua ja vieläpä ikuistettua kauniin neidon paljastama kuulaan ihonsa salaisuus. Kuvan neito onkin muuten edellisen vuoden Miss Tuuri 1887, joten hunajan nauttiminen on selvästikin tuottanut tulosta jo vuosisatojen ajan. Päähineeksi hän on luonnollisesti ja symbolisesti valinnut kiitollisena mehiläisen tuntosarvia kunnioittavan pääkoristeen, joka on kuitenkin sen verran huomaamaton, ettei vie fokusta itse pääasialta.
Jos haluat olla kuin hän tai jos vain pidät hunajasta, näitä valtavia 900 gramman Saurakallio-purkkeja on nyt myynnissä 14 euron hintaan. Pienempiäkin purkkeja löytyy, metsä- sekä ketohunajaa.
Hunaja on maukas, monikäyttöinen ja terveellinen valkoisen sokerin korvaava ravintoaine, jota on käytetty Tuurissa jo vuosituhansien ajan lääkkeenä ja ravintona. Jo ammoisten aikojen tuurilaiset havaitsivat, että päivittäinen hunaja-annos parantaa kolesteroli-, tulehdus- ja verensokeriarvoja.
Tässä Kummitustalon porstuasta löytyneessä kuvassa vuodelta 1888 näemme, kuinka Kummitustalon hunajasta pitävät kaikki aina lapsista perheen lemmikkeihin saakka. Kissalle onkin kasvanut melkoinen turkki, eikä pääkään ihan pieni ole, lähinnä pääsääntöisesti ainoastaan tämän terveellisen ja ravitsevan ruokavalionsa vuoksi. Suosittelemme kuitenkin noudattamaan varovaisuutta ja eläinlääkärin moderneja ohjeita hunajan syöttämisessä lemmikeille, ehkäpä jopa välttämään tyystin. Jääpähän sitten itselle enempi, ei tätä nimittäin loputtomasti ole. Kesän 2019 satoa vielä jokunen lasipurkki jäljellä kohtalaiseen 6 e/350 g hintaan.
Hunaja aistitaan tavallista sokeria noin 1,3 kertaa makeammaksi, mutta siinä on noin 20 prosenttia vähemmän kaloreja. Näistä syistä johtuen saman makeuden tunteen saa hunajasta jopa 40 prosenttia pienemmällä energiamäärällä kuin sokerista.
Tässä Kummitustalon klapiloodasta löytyneessä kuvassa vuodelta 1888 näemme harvinaisen kuvan varhaisten tuurilaisten pelaamasta seurapelistä. Pelissä on tarkoitus pitää käsiä omalla pulpetilla mahdollisimman pitkään yrittäen keskittymällä ankarasti pitää ajatukset poissa herkullisesta Kummitustalon hunajasta, joka on asetettu tarkalleen pelipöydän geometriseen keskikohtaan kaikkien ulottuville. Muutamasta harjaantumattomasta pelaajasta näkee jo päälle päin, että makeutta aistivat reseptorit ovat jo ylikuumenneet aikoja sitten ja keskittymisen lopullinen herpaantuminen on vain ajan kysymys. Toisilla sormet taas lepäävät pöydällä rentoina ja liikkumatta kuin soittaisivat John Cagen 4’33” for piano -teosta vuodelta 1952. Ihmismieli on moninainen!
Pelivälineitä on vielä muutamia myynnissä kuuden euron hintaan per 350 g lasipurkki. Tule hakemaan omasi.
Kuten jo muinaiset tuurilaiset tiesivät, hunaja sisältää nopeasti imeytyvää glukoosia ja hitaasti imeytyvää fruktoosia täydellisessä suhteessa. Tämän ansiosta siitä saa kaksivaiheista energiaa, jota parempaa tuskin pystyy kuvittelemaankaan, kun tarvitaan lisää suorituskykyä urheilusuoritukseen tai treenistä palautumiseen.
Kummitustalon hattuhyllyltä löytyneestä valokuvasta vuodelta 1888 näemme, kuinka ihan tavallinen mäkitorpan tyttö on oppinut hyvin lyhyessä ajassa kirjoittamaan ja piirtämään jopa silmät sidottuina nautittuaan tuurilaista Kummitustalon hunajaa. Jos katsoo kuvaa tarkasti, voi nähdä oikean käden alapuolella olevan nopeaa automaattikirjoitusta varten kehitetyn ”planchette”-työkalun, jolla neito mystiset kuvionsa hurmiossa paperille saattaa. Ihmismieli on ihmeellinen!
Koska hintakin on kohtuullinen 6 euroa per 350 gramman purkki, en näe montaakaan syytä ostopäätöksen tekemättä jättämiselle. Ouija-laudat tahmeiksi!
Kummitustalon astiakaapista löytyneessä valokuvassa vuodelta 1888 näemme, kuinka keveästi ja laadukkaasti neito, joka on muuten kohtuu tuore miss Tuuri 1887, nukkuu nautittuaan tuurilaista Kummitustalon hunajaa.
Kuten jo muinaiset tuurilaiset tiesivät, unen makeuttaja hunaja edistää nukahtamista lisäämällä serotoniinin erittymistä. Tässäkin tapauksessa uni on selvästi iskenyt jo ”käsi purkilla”-vaiheessa.
Ei muuta kuin hakemaan oma purkkisi ja nautiskelemaan yömyssyksi. Nehän ovat nyt kuusi euroa per 350 gramman lasipurkki, tai siis sama hintahan se on aina ollut, ettei sinänsä mitään tarjousta tässä ole.
Muistakaa sulkea kattoikkunat ja muut räppänät ennen nukkumaan menoa.
Vielä on saatavilla perinteikästä tuurilaista Kummitustalon hunajaa.
Ohessa yksi ensimmäisistä Kummitustalon hunajasta otetuista kuvista vuodelta 1888. Kuvassa kylän vanhimmat ovat kokoontuneet kylän perustuskokoukseen ja spiritismi-istuntoon, jonka tauolla he nauttivat henkien tuoreeltaan toimittamaa tuurilaista Kummitustalon hunajaa. Perustusjäsenten tyytyväisten ilmeiden perusteella hunaja on maistunut entisaikaankin ja tälläkin kertaa tuomisia odotettiin vesi kielellä. Kädet eivät meinaa pysyä omalla pulpetilla, kun korkkia pitäisi saada jo raottaa. Kerrotaan, että kuvassa esiintyvä nuorempi mieshenkilö (toinen oik.) olisi kysäissyt, että ”Saako edes kelloa vähän rimpauttaa”, mutta puheenjohtaja olisi pysynyt tiukkana, ”Ensin istunto, sitten hani.”
Kesän 2019 erää on vielä jäljellä myyntiin noin 50 purkkia, jotka ovat ostettavissa viikonlopusta alkaen hintaan 6 e / 350 g lasipurkki.
Hae omasi ja tee samanlaisia suurtöitä kuin kuvan sankarit!
